Hei!
Olen Sini Hyttinen, reipas kaksikymppinen nainen Pohjois-Savosta,Leppävirralta. Koko elämäni olen elänyt siperianhuskyjen kanssa, perheemme ensimmäinen koira oli Kuuhaukun Saturnus-83 ja sitä seurasivat veljekset Kuuhaukun Mausoleumin Lumo ja Komea Kolossium-98. Vuonna 2009 perheeseemme liittyi sielunkumppanini, Lumenlaulun Metalmusic Lady, Singa. Singa on oikeastaan se koira, joka antoi viimeisen sysäyksen tähän rotuun, eikä paluuta enää ollut.....ja olen iloinen siitä! Perheeseeni kuuluu mieheni Marko ja tyttäremme Helmi. Voisinkin sanoa että siperianhusky- kärpänen on puraissut koko perhettä.. ;)
Kennelnimen, Sinilumon sain 2013 ja tällöin syntyi myös Ensimmäinen- pentueeni. Vuonna 2015 syntyivät toinen ja kolmas pentueeni, Todellisuus-pentue sekä Special-pentue. Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo näille ihanuuksille.
Kasvattajana vaalin eritoten terveyttä, unohtamatta luonnetta, ulkomuotoa ja käyttöominaisuuksia. Terveys on se kaiken a ja o, se mihin kaikki perustuu. Ei terveyttä, ei pohjaa mille rakentaa. Vaikkakin siperianhusky rotuna on hyvin jakautunut ja esim.oikeanlaisesta rakenteesta on kasvattajien kesken hyvinkin erilaisia versioita, haluan painottaa sitä, ettei sairasta, arkaa tai aggressiivista koiraa tule koskaan käyttää jalostukseen, oli kasvattajan versio mikä hyvänsä. Nykyään näkee hälyttävän paljon kasvattajia, jotka teettävät sairailla koirilla, suurin sukusiitos prosentein pentuja. Tällaisissa tapauksissa puhutaankin pentujen tehtailusta, ei missään tapauksessa vastuullisesta kasvattamisesta!
Siperianhusky on tasapainoinen, alkukantainen rotu. Mikään ei saa olla liioiteltua, vaan kaikessa tulee näkyä se kultainen keskitie, joka uhkuu voimaa, nopeutta, ystävällisyyttä ja arktisuutta. Siperianhuskyn tulee olla myös omanarvonsa tunteva, se ei välttämättä halua miellyttää ketään, vaan nojaa omaan olemukseensa ja henkiseen vahvuutensa.
Testaan koiriani säännöllisesti työkäytössä vedättäen. Talvella reellä, sulanmaan aikaan erilaisilla kärryillä. Matkan suhteutan koiran ikään, kuntoon ilmanlämpötilaan- ja kosteuteen. Oma mottoni vedättämisessä onkin, maltti on valttia. Vedätänkin koiria meidän kaikkien yhteiseksi iloksi, sekä testaten niitä jalostusta ajatellen. Kilpailemiseen en ole vielä syytä nähnyt, ehkä joskus vielä sinne kisaurillekin suunnistan...? :) Harrastan koirieni kanssa muutakin kuin rekeilyä, monipuolinen liikunta antaa mielenvireyttä niin minulle kuin koirillekin. Lähes päivittäiset lenkit luonnon keskellä, sosiaalistamista kaupungissa, tokoilua, näyttelyt ja retkeilyt, kesällä uiminen.
Jalostustavoitteeni, se kysymys jota kaikki kysyvät, mutta johon on vaikea lyhyesti vastata...
Olen Sini Hyttinen, reipas kaksikymppinen nainen Pohjois-Savosta,Leppävirralta. Koko elämäni olen elänyt siperianhuskyjen kanssa, perheemme ensimmäinen koira oli Kuuhaukun Saturnus-83 ja sitä seurasivat veljekset Kuuhaukun Mausoleumin Lumo ja Komea Kolossium-98. Vuonna 2009 perheeseemme liittyi sielunkumppanini, Lumenlaulun Metalmusic Lady, Singa. Singa on oikeastaan se koira, joka antoi viimeisen sysäyksen tähän rotuun, eikä paluuta enää ollut.....ja olen iloinen siitä! Perheeseeni kuuluu mieheni Marko ja tyttäremme Helmi. Voisinkin sanoa että siperianhusky- kärpänen on puraissut koko perhettä.. ;)
Kennelnimen, Sinilumon sain 2013 ja tällöin syntyi myös Ensimmäinen- pentueeni. Vuonna 2015 syntyivät toinen ja kolmas pentueeni, Todellisuus-pentue sekä Special-pentue. Odotan innolla mitä tulevaisuus tuo näille ihanuuksille.
Kasvattajana vaalin eritoten terveyttä, unohtamatta luonnetta, ulkomuotoa ja käyttöominaisuuksia. Terveys on se kaiken a ja o, se mihin kaikki perustuu. Ei terveyttä, ei pohjaa mille rakentaa. Vaikkakin siperianhusky rotuna on hyvin jakautunut ja esim.oikeanlaisesta rakenteesta on kasvattajien kesken hyvinkin erilaisia versioita, haluan painottaa sitä, ettei sairasta, arkaa tai aggressiivista koiraa tule koskaan käyttää jalostukseen, oli kasvattajan versio mikä hyvänsä. Nykyään näkee hälyttävän paljon kasvattajia, jotka teettävät sairailla koirilla, suurin sukusiitos prosentein pentuja. Tällaisissa tapauksissa puhutaankin pentujen tehtailusta, ei missään tapauksessa vastuullisesta kasvattamisesta!
Siperianhusky on tasapainoinen, alkukantainen rotu. Mikään ei saa olla liioiteltua, vaan kaikessa tulee näkyä se kultainen keskitie, joka uhkuu voimaa, nopeutta, ystävällisyyttä ja arktisuutta. Siperianhuskyn tulee olla myös omanarvonsa tunteva, se ei välttämättä halua miellyttää ketään, vaan nojaa omaan olemukseensa ja henkiseen vahvuutensa.
Testaan koiriani säännöllisesti työkäytössä vedättäen. Talvella reellä, sulanmaan aikaan erilaisilla kärryillä. Matkan suhteutan koiran ikään, kuntoon ilmanlämpötilaan- ja kosteuteen. Oma mottoni vedättämisessä onkin, maltti on valttia. Vedätänkin koiria meidän kaikkien yhteiseksi iloksi, sekä testaten niitä jalostusta ajatellen. Kilpailemiseen en ole vielä syytä nähnyt, ehkä joskus vielä sinne kisaurillekin suunnistan...? :) Harrastan koirieni kanssa muutakin kuin rekeilyä, monipuolinen liikunta antaa mielenvireyttä niin minulle kuin koirillekin. Lähes päivittäiset lenkit luonnon keskellä, sosiaalistamista kaupungissa, tokoilua, näyttelyt ja retkeilyt, kesällä uiminen.
Jalostustavoitteeni, se kysymys jota kaikki kysyvät, mutta johon on vaikea lyhyesti vastata...
Yllä oleva kuva tiivistää varmastikin sen tärkeimmän, hyvä luonteinen, rakenteeltaan kaunis, terve ja iloinen pentu. Kuvassa oma tyttäreni Helmi ja uros pentu vuoden 2015 Special-pentueesta.
Mietin kaikki yhdistelmäni huolella niin, että koirat ilmentäisivät ulkomuodoltaan kaunista rodunomaista koiraa, työskentelisivät hyvin valjakossa ja olisivat luonteeltaan kaikille ystävällisiä, mutta sen verran vahvoja, että niillä säilyy alkukantainen halu juosta. Tärkein kaikista, että yhdistelmässä olisi mahdollisimman pieni riski perinnöllisiin sairauksiin.
Mietin kaikki yhdistelmäni huolella niin, että koirat ilmentäisivät ulkomuodoltaan kaunista rodunomaista koiraa, työskentelisivät hyvin valjakossa ja olisivat luonteeltaan kaikille ystävällisiä, mutta sen verran vahvoja, että niillä säilyy alkukantainen halu juosta. Tärkein kaikista, että yhdistelmässä olisi mahdollisimman pieni riski perinnöllisiin sairauksiin.